Voi tätä onnen määrää. Välillä sitä vain järjestelee häihin liittyviä asioita rutiininomaisesti, muttei muista pysähtyä miettimään sitä itse syytä mennä naimisiin ja järjestää häät. Viime viikonloppuna pysähdyin tätä miettimään, kun pitkästä aikaa oli viikonloppu vailla kiireitä ja suunnitelmia. Hääjärjestelytkin alkavat jo näin hyvissä ajoin olla sillä mallilla, ettei tarvitse "tuhlata" kesäviikonloppuja hääsuunnitteluissa ainakaan ihan kokonaan.
Menneenä viikonloppuna istuimme perjantaina töiden jälkeen mieheni kanssa parvekkeellamme auringonpaisteessa ja otimme lasit kylmää valkkaria. Juttelimme suhteestamme, haaveistamme ja odotuksistamme hääpäivän ja ennenkaikkea avioliiton suhteen. Pian alkoi sataa, mutta sen hetken kun aurinko paistoi ja viinilasillinen rentoutti kroppaa kiireisen viikon jälkeen, tuntui jotenkin älyttömän onnelliselta. Ajattelin, että kylläpä on ihanaa, että saan elää elämääni juuri tämän ihmisen kanssa. Että voi hitto, kun meillä on niin hauskaa yhdessä. Vaikka koko ajan tiedostan olevani todella onnekas ja etuoikeutettu saadessani mennä naimisiin valitsemani ihanan miehen kanssa, joka (jostain kummasta syystä) haluaa yhtälailla naimisiin minun kanssani, niin mielestäni on tärkeää välillä pysähtyä miettimään noita asioita, joita helposti pitäisi itsestään selvinä.
Emme tehneet viikonloppuna juurikaan mitään tähdellistä. Ulkoilimme, kävimme vanhempieni luona saunomassa ja porealtaassa poreilemassa ja rentouduimme elokuvia katsellen, emmekä miettineet juuri ollenkaan häitä. Niin mukavaa kuin häiden järjestely onkin, olen tosi tyytyväinen että olemme tehneet niin paljon etukäteen, ettei nyt kesällä tarvitse stressata mistään. Silloin kun ei huvita suunnitella mitään, ei tarvitse. Voi tehdä jotain muuta mukavaa, kuten tarpoa raikkaassa sadeilmassa metsikössä yhdessä sen oman ukkelin ja koiran kanssa.
Viikonlopun kruunasi ihana pieni arkiromanttinen ele, kun mieheni palasi sunnuntain iltakävelyltä poimimansa luonnonkukkakimpun kanssa. Todella pieni vaivannäkö, jolla onnistui kuitenkin ilahduttamaan minua tosi paljon. :) Minusta nämä arkiset rakkaudenosoitukset ovat valtavan tärkeitä ja me muistammekin tosiamme arjessa monilla pienillä tavoilla jatkuvasti. Miehelläni on esimerkiksi tapana herätyskellonsa soidessa silitellä hiuksiani vähän aikaa, ennenkuin minun herätyskelloni soi, koska tietää että se on minusta maailman ihaninta. No joo, vähän lällyä ehkä, mutta niin huomaavaista häneltä. Ehkäpä nämä ovat niitä asioita, jotka pitävät suhteen sellaisena, että vielä mummonakin ajattelen olevani onnekas saadessani olla juuri tuon miekkosen vaimo.
Toinen onnellisuuden aiheuttaja ilmestyi Facebookin inbox-viesteihini tänä aamuna, kun rakas kanadalainen ystäväni, jota en ole nähnyt kymmeneen vuoteen, vahvisti tulonsa häihimme ja kertoi jo ostaneensa lentoliput! Ihan mieletöntä! Vaikka rakkaus jo yksin on riittävä syy mennä naimisiin, niin kyllä nämä tällaiset syyt ovat ehdottomia ykkösiä niiden hääjuhlien pitämiseen! ;) saa kaikki rakkaat ja tärkeät ihmiset saman katon alle! Niin mahtavaa saada paikalle ihmisiä niin kaukaa, kuin läheltäkin. Onko muille tulossa vieraita kauempaakin?
Vielä reilut kolme kuukautta häihin. Äkkiä se aika varmaan kuitenkin hujahtaa. Tulevana viikonloppuna tanssitaankin varmaan monia ihania juhannushäitä ympäri Suomen - Onnea niin hääpäivään, kuin arkeenkin kaikille juhannuksen hääpareille!
Menneenä viikonloppuna istuimme perjantaina töiden jälkeen mieheni kanssa parvekkeellamme auringonpaisteessa ja otimme lasit kylmää valkkaria. Juttelimme suhteestamme, haaveistamme ja odotuksistamme hääpäivän ja ennenkaikkea avioliiton suhteen. Pian alkoi sataa, mutta sen hetken kun aurinko paistoi ja viinilasillinen rentoutti kroppaa kiireisen viikon jälkeen, tuntui jotenkin älyttömän onnelliselta. Ajattelin, että kylläpä on ihanaa, että saan elää elämääni juuri tämän ihmisen kanssa. Että voi hitto, kun meillä on niin hauskaa yhdessä. Vaikka koko ajan tiedostan olevani todella onnekas ja etuoikeutettu saadessani mennä naimisiin valitsemani ihanan miehen kanssa, joka (jostain kummasta syystä) haluaa yhtälailla naimisiin minun kanssani, niin mielestäni on tärkeää välillä pysähtyä miettimään noita asioita, joita helposti pitäisi itsestään selvinä.
Emme tehneet viikonloppuna juurikaan mitään tähdellistä. Ulkoilimme, kävimme vanhempieni luona saunomassa ja porealtaassa poreilemassa ja rentouduimme elokuvia katsellen, emmekä miettineet juuri ollenkaan häitä. Niin mukavaa kuin häiden järjestely onkin, olen tosi tyytyväinen että olemme tehneet niin paljon etukäteen, ettei nyt kesällä tarvitse stressata mistään. Silloin kun ei huvita suunnitella mitään, ei tarvitse. Voi tehdä jotain muuta mukavaa, kuten tarpoa raikkaassa sadeilmassa metsikössä yhdessä sen oman ukkelin ja koiran kanssa.
 |
| Kaksi turjaketta sunnuntain vietossa. |
Viikonlopun kruunasi ihana pieni arkiromanttinen ele, kun mieheni palasi sunnuntain iltakävelyltä poimimansa luonnonkukkakimpun kanssa. Todella pieni vaivannäkö, jolla onnistui kuitenkin ilahduttamaan minua tosi paljon. :) Minusta nämä arkiset rakkaudenosoitukset ovat valtavan tärkeitä ja me muistammekin tosiamme arjessa monilla pienillä tavoilla jatkuvasti. Miehelläni on esimerkiksi tapana herätyskellonsa soidessa silitellä hiuksiani vähän aikaa, ennenkuin minun herätyskelloni soi, koska tietää että se on minusta maailman ihaninta. No joo, vähän lällyä ehkä, mutta niin huomaavaista häneltä. Ehkäpä nämä ovat niitä asioita, jotka pitävät suhteen sellaisena, että vielä mummonakin ajattelen olevani onnekas saadessani olla juuri tuon miekkosen vaimo.
 |
| Kuvan laatu on surkea, mutta ei se mitään. Itse kimppu on kuitenkin aika söpö! |
Vielä reilut kolme kuukautta häihin. Äkkiä se aika varmaan kuitenkin hujahtaa. Tulevana viikonloppuna tanssitaankin varmaan monia ihania juhannushäitä ympäri Suomen - Onnea niin hääpäivään, kuin arkeenkin kaikille juhannuksen hääpareille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttia!