En ymmärrä miten minulla ei muka ole aikaa bloggaamiseen, vaikka intoa olisi kyllä! Viimeaikoina on ollut energiaa suunnitella häitä oikein olan takaa ja ihan harmittaakin, että en ole kirjoitellut useammin. Kenties näin vuoden vaihduttua saan taas enemmän täällä blogissakin aikaiseksi. Jotenkin tieto siitä, että häät ovat tänä vuonna (vaikkakin vielä lähes yhdeksän kuukauden päässä) antaa uutta buustia suunnitteluun.
Mutta se siitä. Tänään halusin kirjoitella ihanista kaasoistani. Minulla on kolme kaasoa, joista yksi on rakas pikkusiskoni, toinen mieheni pikkusisko, eli kälyni (onpa omituinen sana) joka on minulle läheinen ystävä ja kolmantena uutena tulokkaana köörissä on rakas lapsuudenystäväni.
Siskoani ja mieheni siskoa pyysin kaasoiksi jo heti mieheni kosittua. He molemmat onneksi suostuivat silloin empimättä ja minä olin tosi onnellinen ja innoissani. Olen kauan ajatellut, että on itsestään selvää, että haluaisin siskoni kaasokseni jos joskus menen naimisiin. Tutustuttani mieheni siskoon olen ajatellut jo pitkään, että jos joskus hänen veljensä kosii, niin toivon hänestä kaasoa. Nämä kaksi leidiä ovat minulle super rakkaita ja siitä syystä tiesin tosiaan jo ennen kosintaa, että pyydän heitä. Alunperin ajattelin tätä vain sen kautta, että he ovat minulle perhettä ja rakkaita, mutta he ovat kyllä myös persoonina molemmat sellaisia, että uskon heidän tarvittaessa olevan korvaamaton apu ja henkinen tuki hääjärjestelyissä. Molemmista on kuoriutunut mitä mahtavimmat apulaiset jo tässä vaiheessa.
Olisimme siis varmasti vallan mainiosti pärjänneet jo tällä kokoonpanolla, mutta mielessäni kuitenkin pyöri, että olisi ihanaa saada kaasoksi vielä joku läheisistä ystävistänikin. Vähän niinkuin edustamaan kaason roolissa minulle tärkeää ystäväporukkaa. Meillä on mahtava porukka, johon kuuluu mimmejä noin kymmenkunta. Osan kanssa olemme olleet ystäviä jo alle kouluikäisistä asti ja matkan varrella mukaan on tarttunut uusia tyyppejä yläasteelta, lukiosta ja työkuvioista. Tällä kokoonpanolla vietämme vuosittain pikkujouluja ja usein myös kesäisiä mökkireissuja. Vaikka kaikkia ei aina ehdikään nähdä tarpeeksi usein, niin on ihanaa tietää, että on olemassa ystäviä joille jutella tarpeen tullen. Tästä porukasta haaveilin itselleni myös kaasoa, mutta ajattelin etten millään osaisi valita ketä pyytäisin. Kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita, joten tuntui mahdottomalta valita. Niinpä en sitten pyytänyt alunperin heistä ketään moneen kuukauteen.
Asia kuitenkin jäi pyörimään mieleen ja päätin lopulta, että pyytäisin yhtä heistä sittenkin ja itseasiassa kun tämän päätöksen tein, niin tiesin oikeastaan samantien ketä pyytäisin. Valitsin ystävän, jonka kanssa olemme tunteneet toisemme 7-vuotiaista lähtien. Ystävän, joka on minulle tosi tärkeä ja jonka seurasta nautin aina. Soitin hänelle asiasta uutenavuotena ja selkeän alkuhämmennyksen ja yllättyneisyyden jälkeen hän sanoi suostuvansa mielellään. Mahtavaa! Tuntuu niin kivalta se ajatus, että hääpäivänä alttarilla minulla on mukana siskoni edustamassa minun sukuani, mieheni sisko edustamassa heidän sukuaan ja ystäväni edustamassa ystäväperhettä. Tämä uusi kaasoni on ihanan avulias, tomera ja jämpti persoona, jolla on paljon ideoita, tietoa häistä ja kädentaitojakin. Hänellä myös pysyy monet langat käsissä yhtä aikaa. Aika loistavaa kaasoainestakin siis.
Olen tosin kaasoilleni jo alusta asti sanonut, että olen tosi oma-aloitteinen morsian, enkä odota kaasoiltani mitään hirmuisia palveluksia. Luulen, että suurin avuntarve tulee olemaan häiden aikaan ja hääpäivänä, mutta ihan rauhassa he saavat vietellä nämä kuukaudet ennen häitä. :) Mutta tottakai apua jossakin asioissa tullaan tarvitsemaan ja on huippua, että nämä tytöt ovat silloin apuna. Ja toivottavasti yhtälailla ovat mieheni valitsemat bestmanit. En kuitenkaan missään nimessä halua, että me tai varsinkaan kukaan muu joutuu stressaamaan tai touhuamaan mahdottomasti meidän häidemme takia.
Vaikka en odota kaasoiltani sen kummempaa vaivannäköä, ovat he kuitenkin olleet ihanan oma-aloitteisen avuliaita ja ehdotelleet ideoita ja jakaneet ajatuksia häidemme suhteen. Ystäväni esimerkiksi loi meille jo platformin nettiin, jossa voimme ideoida kaikki yhdessä ja jonne voimme tallentaa materiaalia häihin liittyen. Ihan huippua! Kiitos! Lisäksi olemme yhdessä jo katselleet kaasoille mekkoja ja tuumailleet millaiset ne voisivat olla. Ja näiden juttujen miettiminenhän on vaan hauskaa! Sen verran haluan asiaan vaikuttaa, että toivon mekkojen olevan mintunvihreät toisen teemavärimme mukaan. :) Toivottavasti kaikille mieluista mekot löytyvät.
Tällaista höpinää tällä kertaa. Tänään kulutin monta tuntia pöytänumeroiden ja vieraslahjojen askarteluun ja kaikesta tästä kyyryssä istumisesta on tullut selkä sen verran kipeäksi, että nyt täytyy laittaa läppäri sivuun ja lähteä koiran kanssa lenkille.
Täytyypä esitellä ne tämän päiväiset askartelut pian!
Kiitos vielä rakkaille kaasoilleni jo tässä vaiheessa siitä, että olette suostuneet mukaani tälle matkalle kohti yhtä elämäni tärkeimmistä päivistä. <3
Mutta se siitä. Tänään halusin kirjoitella ihanista kaasoistani. Minulla on kolme kaasoa, joista yksi on rakas pikkusiskoni, toinen mieheni pikkusisko, eli kälyni (onpa omituinen sana) joka on minulle läheinen ystävä ja kolmantena uutena tulokkaana köörissä on rakas lapsuudenystäväni.
Siskoani ja mieheni siskoa pyysin kaasoiksi jo heti mieheni kosittua. He molemmat onneksi suostuivat silloin empimättä ja minä olin tosi onnellinen ja innoissani. Olen kauan ajatellut, että on itsestään selvää, että haluaisin siskoni kaasokseni jos joskus menen naimisiin. Tutustuttani mieheni siskoon olen ajatellut jo pitkään, että jos joskus hänen veljensä kosii, niin toivon hänestä kaasoa. Nämä kaksi leidiä ovat minulle super rakkaita ja siitä syystä tiesin tosiaan jo ennen kosintaa, että pyydän heitä. Alunperin ajattelin tätä vain sen kautta, että he ovat minulle perhettä ja rakkaita, mutta he ovat kyllä myös persoonina molemmat sellaisia, että uskon heidän tarvittaessa olevan korvaamaton apu ja henkinen tuki hääjärjestelyissä. Molemmista on kuoriutunut mitä mahtavimmat apulaiset jo tässä vaiheessa.
Olisimme siis varmasti vallan mainiosti pärjänneet jo tällä kokoonpanolla, mutta mielessäni kuitenkin pyöri, että olisi ihanaa saada kaasoksi vielä joku läheisistä ystävistänikin. Vähän niinkuin edustamaan kaason roolissa minulle tärkeää ystäväporukkaa. Meillä on mahtava porukka, johon kuuluu mimmejä noin kymmenkunta. Osan kanssa olemme olleet ystäviä jo alle kouluikäisistä asti ja matkan varrella mukaan on tarttunut uusia tyyppejä yläasteelta, lukiosta ja työkuvioista. Tällä kokoonpanolla vietämme vuosittain pikkujouluja ja usein myös kesäisiä mökkireissuja. Vaikka kaikkia ei aina ehdikään nähdä tarpeeksi usein, niin on ihanaa tietää, että on olemassa ystäviä joille jutella tarpeen tullen. Tästä porukasta haaveilin itselleni myös kaasoa, mutta ajattelin etten millään osaisi valita ketä pyytäisin. Kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita, joten tuntui mahdottomalta valita. Niinpä en sitten pyytänyt alunperin heistä ketään moneen kuukauteen.
Asia kuitenkin jäi pyörimään mieleen ja päätin lopulta, että pyytäisin yhtä heistä sittenkin ja itseasiassa kun tämän päätöksen tein, niin tiesin oikeastaan samantien ketä pyytäisin. Valitsin ystävän, jonka kanssa olemme tunteneet toisemme 7-vuotiaista lähtien. Ystävän, joka on minulle tosi tärkeä ja jonka seurasta nautin aina. Soitin hänelle asiasta uutenavuotena ja selkeän alkuhämmennyksen ja yllättyneisyyden jälkeen hän sanoi suostuvansa mielellään. Mahtavaa! Tuntuu niin kivalta se ajatus, että hääpäivänä alttarilla minulla on mukana siskoni edustamassa minun sukuani, mieheni sisko edustamassa heidän sukuaan ja ystäväni edustamassa ystäväperhettä. Tämä uusi kaasoni on ihanan avulias, tomera ja jämpti persoona, jolla on paljon ideoita, tietoa häistä ja kädentaitojakin. Hänellä myös pysyy monet langat käsissä yhtä aikaa. Aika loistavaa kaasoainestakin siis.
Olen tosin kaasoilleni jo alusta asti sanonut, että olen tosi oma-aloitteinen morsian, enkä odota kaasoiltani mitään hirmuisia palveluksia. Luulen, että suurin avuntarve tulee olemaan häiden aikaan ja hääpäivänä, mutta ihan rauhassa he saavat vietellä nämä kuukaudet ennen häitä. :) Mutta tottakai apua jossakin asioissa tullaan tarvitsemaan ja on huippua, että nämä tytöt ovat silloin apuna. Ja toivottavasti yhtälailla ovat mieheni valitsemat bestmanit. En kuitenkaan missään nimessä halua, että me tai varsinkaan kukaan muu joutuu stressaamaan tai touhuamaan mahdottomasti meidän häidemme takia.
Vaikka en odota kaasoiltani sen kummempaa vaivannäköä, ovat he kuitenkin olleet ihanan oma-aloitteisen avuliaita ja ehdotelleet ideoita ja jakaneet ajatuksia häidemme suhteen. Ystäväni esimerkiksi loi meille jo platformin nettiin, jossa voimme ideoida kaikki yhdessä ja jonne voimme tallentaa materiaalia häihin liittyen. Ihan huippua! Kiitos! Lisäksi olemme yhdessä jo katselleet kaasoille mekkoja ja tuumailleet millaiset ne voisivat olla. Ja näiden juttujen miettiminenhän on vaan hauskaa! Sen verran haluan asiaan vaikuttaa, että toivon mekkojen olevan mintunvihreät toisen teemavärimme mukaan. :) Toivottavasti kaikille mieluista mekot löytyvät.
Tällaista höpinää tällä kertaa. Tänään kulutin monta tuntia pöytänumeroiden ja vieraslahjojen askarteluun ja kaikesta tästä kyyryssä istumisesta on tullut selkä sen verran kipeäksi, että nyt täytyy laittaa läppäri sivuun ja lähteä koiran kanssa lenkille.
Täytyypä esitellä ne tämän päiväiset askartelut pian!
Kiitos vielä rakkaille kaasoilleni jo tässä vaiheessa siitä, että olette suostuneet mukaani tälle matkalle kohti yhtä elämäni tärkeimmistä päivistä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttia!