perjantai 30. lokakuuta 2015

Purnukat hääkoristeina

Keksin jo ennen juhlatilan tai kirkon varaamista, että alan kerätä lasipurkkeja talteen, koska niitä voisi koristella ja käyttää häissä kivoina maljakoina ja kynttiläkuppeina. Ja ovat edullisiakin! Ne sopisivat hyvin yhteen myös muiden koristeiden kanssa, olivatpa ne muut koristeet sitten melkein millaisia tahansa.

Pian huomasin, etten ollut ainoa, joka oli keksinyt saman idean - taisi olla oikea hitti käyttää purnukoita hääkattauksen ja juhlatilan koristeina menneenä kesänä, ainakin siitä päätellen paljonko niitä oli myynnissä kesän jälkeen hääkirppareilla. :D Mutta eipä se mitään haitannut, minustakin ne ovat tosi nättejä ja haluan edelleen hyödyntää niitä häisäämme, vaikka ei se niin uniikki idea ollutkaan. Sitä paitsi näin pystyin saamaan jo valmiiksi koristeltuja purkkeja!

Hamstrasinkin häähöyryissäni purkkeja jo nyt valmiiksi kirpputorilta, koska olivat niin nättejä. Olen ajatellut, että pöytäkukat laitettaisiin niihin ja käyttäisimme niitä tosiaan myös kynttiläkippoina. Testasinkin kynttiläkippo-ideaa tänään kelluvilla kynttilöillä ja alla muutamia kuvia kirpparilta osamistani purkeista kokeilussa. Näissä purkeissa oleva juuttinaru saattaa tosin vaihtua joksikin toiseksi nauhaksi, ehkä kultaiseksi, mutta kauniita ovat mielestäni näinkin.








Ostin myös pari viikkoa sitten itselleni kimpun harsokukkia, koska ne ovat mielestäni nättejä yksistään ja halusin samalla testata miltä ne näyttäisivät lasipurkissa. Näissä kuvissa kyseinen kimppu on jo ihan lakastunut ja se lensikin roskiin heti kuvien ottamisen jälkeen. Idean näistä kuitenkin näkee ja mielessäni valkoiset yksinkertaiset kimput yhdistettynä lasisiin pitsein koristelluin tuikkukuppeihin näyttäisivät nätiltä rinnakkain pöydässä. Mitä olette mieltä?



Häissä harsokukkakimput saisivat näyttää enemmänkin seuraavanlaisilta (nämä kukat on Pinterestistä poimittu). Yllä oleva kimppu on aikamoinen hatsikka!


Tämä on minusta ihana idea! Nätit, katossa roikkuvat kukkapurkit.


Olen tuumaillut, että purkkien alaosan voisi myös maalata kultaiseksi. Ideaa pitää ainakin testata! Alla inspistä Pinterestistä.




Tällaisia ideointeja täällä siis. Aikaahan häihin on vielä ihan älyttömästi, melkein 11 kuukautta, joten mieli voi koristeiden suhteen muuttua vielä vaikka kuinka. Luulen kyllä, että nämä kipposet päätyvät juhatilaa koristamaan joka tapauksessa.

Lisää koristehöpinää on varmasti luvassa, sen verran on ideoita mielessä.

Hyvää viikonloppua!



torstai 29. lokakuuta 2015

Missä me tahdomme sanoa “Tahdon!”


Vihkipaikkavaihtoehtojahan on olemassa paljon. Vihkiminen voi tapahtua maistraatissa, kirkossa, kappelissa, puutarhassa tai vaikkapa häiden juhlatilassa! Missä nyt kukakin kokee olevan itselle sopivin paikka. Itse olen kai aina ajatellut meneväni naimisiin kirkossa, vaikka en hengellinen ihminen noin muuten olekaan. En oikeastaan tiedä miksi. Ehkä se vain jotenkin on tuntunut perinteiseltä ja kauniilta ajatukselta ja ovathan useat kirkot myös erittäin kauniita rakennuksia.

Kun tämä asia sitten tuli itsellemme ajankohtaiseksi pohdiskelimme erilaisia vaihtoehtoja. Ajatus ulkoilmavihkimisestä tuntui mukavalta ja kätevältä, mutta kun häiden ajankohta lyötiin lukkoon syyskuulle, niin ajattelimme että siihen vuodenaikaan ei vihkiminen pihalla ehkä olekaan niin mainio ajatus. Tosin jos sattuisi tämän syksyn kaltainen lämmin ja aurinkoinen päivä, niin siinä tapauksessa why not! Päätimme kuitenkin olla ottamatta riskiä sateen tai viileän kelin suhteen ja alkaa katselemaan Villa Smedsistä kohtuullisen etäisyyden päässä olevia kirkkoja. Pyhän Laurin kirkko Vantaalla (taitaa olla Suomen suosituin vihkikirkko), joka on todella kaunis kivinen kirkko, oli ensimmäinen johon ihastuimme. Päätimme, että yritämme saada vihkiajan sieltä, mutta huonosti kävi. Emme ehtineet edes hakea vihkiaikaa, kun huomasimme että kirkko menee remonttiin juuri sen viikon alussa, kun meillä on häät – miten huono tuuri! Eipä auttanut muu, kuin alkaa etsiä seuraavaa vaihtoehtoa.

Pyhän Laurin kirkko (kuvat googlesta)

Leikittelimme ajatuksella  Helsingin Tuomiokirkosta, koska onhan se älyttömän kaunis ja legendaarinen kirkko. En tosin usko, että vihkiaikoja olisi ollut enää ensi vuodelle vapaanakaan, lienee nimittäin aika suosittu kirkko. Totesimme myös, että se on vähän turhan kaukana Villa Smedsistä, emmekä oikeastaan sitä vakavissamme lopulta miettineetkään.

Sitten meille vinkattiin Vantaan Seutulassa sijaitsevasta Seutulan kappelista, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Pikainen googlailu osoitti, että kappeli oli mitä suloisimman näköinen ja vieläpä ihanalla sijainnilla, peltojen ja metsän ympäröimänä. Se näytti ihanasti yhteensopivalta varaamamme juhlapaikan kanssa (molemmat punaisia puurakennuksia maalaismaisemissa), joten senkin puolesta Seutulan kappeli tuntui hyvältä vaihtoehdolta. 

Suuntasimmekin sitten parin päivän päästä koiramme kanssa lenkkeilemään Seutulan kappelin lähistölle ja samalla vilkuilemaan, miltä kappeli näyttää livenä. Ja sehän oli juuri niin söpö, kuin kuvissakin! Sisälle asti emme tuolloin vielä päässeet, mutta teimme kuitenkin vihkiaikavarauksen hääpäivällemme. Se on muuten klo 14:00. Varausta tehdessämme meille kerrottiin pian järjestettävistä Seutulan kappelin iltamista, jotka järjestettäisiin kappelin 90-vuotis synttäreiden kunniaksi. Siispä laitoimme kalenteriin merkinnän kyseisen lauantain kohdalle ja pari viikkoa sitten kävimme iltamissa kuuntelemassa kaunista musiikkia ja kappelin historiaa. Ilta oli itseasiassa tosi mielenkiintoinen ja samalla pääsimme näkemään kappelin sisältä ja kuulemaan miltä musiikki sen sisällä soitettuna kuulostaa.

Seutulan kappeli on pieni ja intiimi, hyvin pelkistetty kappeli. Sinne mahtuu maksimissaan n.120 vierasta, joka onkin suurin piirtein sen verran, kuin kutsuvieraslistallamme on porukkaa. Kaikkien pyllyt siis toivottavasti mahtuvat penkkeihin, kun meidät vihitään. Alttarille on ovelta vain muutama askel, joten ei tarvitse jännätä pitkää käytävää, että kompastuuko sitä mekkonsa helmaan (olen kyllä sellainen sählä, että varmaan kompastun, vaikka vain seisoisin valmiina alttarilla) tai pyörtyykö alttarille tytärtään taluttava isä kesken matkan. Sulhasenkaan ei tarvitse hikoilla alttarilla, kuin pieni hetki, kun morsian on jo perillä. En muuten tiedä miksi en kaivanut kameraani esille ja ottanut kuvia kappelista, kun siellä kävimme! Nämä kuvat ovat googlesta löydettyjä.

Seutulan kappeli (kuva googlesta)



Tykkäsimme kappelista myös siksi, että se ei ole niin ”kirkkomainen”, vaan sellainen kodikas tila.  Ehkä siis onni onnettomuudessa, että Pyhän Laurin kirkko ei ollut saatavilla ja löysimme tämän enemmän meidän näköisemme vihkipaikan. Että jos joku muukin pääkaupunkiseudulla kaipailee pientä ja vähän vaatimattomampaa vihkikappelia, niin tässä oiva vaihtoehto! Matkaa Seutulan kappelista Villa Smedsiin on noin 9 km ja matka tulaan taittamaan hääpäivänä vieraille varatulla bussikyydillä. Hääpari itse tosin matkannee jonkinlaisella hääautolla. Pitäisikin alkaa tutkia millaisia vaihtoehtoja sitä on saatavilla ja millainen biili olisi meistä paras. Vinkkejä, mistä kannattaisi katsella?

Missä teillä muilla on vihkiminen tiedossa ja mitä olette mieltä meidän valinnastamme? :)

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Pieni tarina meistä


Vaikka tämän blogin ensisijaisena tarkoituksena on toimia päiväkirjamaisena paikkana itselleni, jossa voin taltioida hääideoita ja höpistä mielen päällä olevia asioita niin hääsuunnitteluihin, kuin muuhunkin liittyen, ajattelin lisäksi vähän kertoilla millainen pariskunta täällä oikein on menossa naimisiin. Onhan se toki mukavaa itsellenikin muistella näitä tarinoita ja fiilistellä yhteistä matkaa tähän asti.

Asumme Helsingissä, mutta minä olen kotoisin Lappeenrannasta ja sulho Joensuusta. Hän on kuitenkin opiskellut Lappeenrannassa, jossa tiemme kohtasivatkin ensimmäisen kerran yökerhon tanssilattialla jo v. 2008. Muistaakseni taustalla soi Lady Gagan Poker face, koska vielä nykyäänkin sen biisin kuullessani muistan tuon illan ja miehen päällä olleen valkoisen pikepaidan, kun hänet bongasin! Muistan myös miten itselläni oli liian korkeat ja epämukavat korkokengät jalassa ja miten tanssiminen sen vuoksi oli jotenkin hankalaa tuon uuden tuttavuuden kanssa. Epäviehättävät muuvini eivät ilmeisesti kuitenkaan haitanneet, kun nyt ollaan häiden suunnitteluun asti tultu.

No, seurustelu ei alkanut vielä silloin, vaan kuljimme omia teitämme aina silloin tällöin kuitenkin tapaillen. Minä kävin puolenvuoden mittaisella reppureissullakin välissä ja muutin pian sen jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Pysyimme kuitenkin kokoajan toistemme mielissä, koska aina vain halusimme uudestaan tavata. Tunteet olivatkin voimakkaita ja long story short, lopulta päädyimme onnellisesti yhteen. Seurustelumme onkin ollut aina ihan huippua.

Vietimme muutaman vuoden kaukosuhteessa rampaten Helsinki-Lappeenranta väliä ja minä kävin opiskelijavaihdossakin välillä, kunnes kesällä 2014 saimme vihdoin yhteisen kodin Helsingistä mieheni saatua töitä täältä suunnalta. Sen jälkeen on perheemme kasvanut koiran verran, kun pieni cockerspanielineiti muutti meille noin vuosi sitten. Tällä kokoonpanolla asustelemme onnellisina kaikki kolme. 

Olemme matkustelua rakastava pariskunta ja säntäämme reissun päälle niin usein kuin mahdollista. Takana onkin jo useita lomamatkoja muunmuassa Kreikkaan, Turkkiin, Dubaihin, Puolaan, Unkariin, Brasiliaan ja Latviaan. Viimeisimpänä kävimme Italiassa roadtripillä elokuussa ja se olikin samalla yllättäen kihlajaismatkamme, sillä mies kosi minua viikkoa ennen matkaa. Toivottavasti vielä on paljon yhteisiä reissuja ja seikkailuita edessä. Mistä tulikin mieleeni, että pianhan voi alkaa suunnitella häämatkaa!

Alla kuvia muutamilta menneiltä reissuilta, Brasiliasta, Dubaista ja kihlajaismatkaltamme Italiasta.







Lisäksi tykkäämme lenkkeillä koiramme kanssa, urheilla ja reippailla luonnossa. Olemmekin sydämiltämme ihan landepaukkuja, vaikka emme kuvitelleet olevamme. Olemme esimerkiksi viimeaikoina huomanneet haavailevamme omakotitalosta metsän laidassa! Toistaiseksi viihdymme kuitenkin oikein hyvin Helsingissä.



Tapaamme ystäviämme ja perheitämme ja vietämme laatuaikaa niin yhdessä, kuin erikseenkin. Itse harrastan koiran kanssa monenlaista ja mies käy treenaamassa omia harrastuksiaan. Tykkäämme kutsua vieraita meille kotiin ja järjestää erilaisia illanviettoja ja kekkereitä. On ihan parasta laittaa hyvää ruokaa kaveriporukalle ja istua iltaa yhdessä rupatellen. 

Täydennämme sopivasti toisiamme, sillä minä olen vähän haihattelijaluonne, jolla on toisinaan taipumusta vaipua melankoliaan, jolloin mieheni osaa minua piristää. Innostun asioista nollasta sataan ja ryhdyn usein tuumasta toimeen saman tien. Mieheni taas on rauhallisempi tyyppi, joka punnitsee ratkaisuitaan harkitummin. Se onkin osoittautunut aika hyväksi komboksi. Minä keksin ideoita ja suunnittelen kaikenlaista ja mieheni sitten hillitsee ja antaa vastaehdotuksia. Näin tulee usein esimerkiksi tehtyä huiketa matkoja, kun minä keksin villit ideat, joita sitten vähän muokataan järkevämmiksi. :D Vaikka olemme toisaalta jossain määrin erilaisia, haaveilemme kuitenkin samanlaisista asioista ja arvostamme elämässä samoja asioita. Yhdessä on hyvä ja hauskaa olla.

Häähaaveet meillä ovat myös onneksi menneet hyvin yhteen, joten hääsuunnittelua on mukavaa tehdä yhdessä. Tosin voihan se olla, että jostain vielä väännämme kättä. Tähän asti ei kuitenkaan ole tarvinnut. :)

Ensi kerralla tiedossa juttua vihkipaikastamme!




maanantai 26. lokakuuta 2015

Juhlapaikan valinnasta ja muuta höpöhöpöä

Mieheni kosi romanttisesti ja yllättäen, emme siis olleet vakavissamme suunnitelleet häitä ennen sitä. Kun kihlasormus oli myönteisen vastauksen myötä ilmestynyt sormeen, en meinannut illalla saada onneltani unta. Kävin mielessäni läpi kosintahetkeä ja sitä kutkuttavaa fiilistä, kun tajusin mitä nyt oikein tapahtuu - kääk, se kosii! Koska sormus oli hieman liian iso, en heti voinut käyttää sitä ja siksi se ei ollut sormessani tuona ensimmäisenä yönäni morsiamena ja yöllä hiippailinkin sitä katselemaan rasiassaan. Hymy korvissa sitten möngin takaisin sänkyyn sulhoni viereen ja mietin ennen nukahtamistani, että menemmeköhän me jo ensi kesänä naimisiin.

Seuraavina päivinä aloimmekin jo huomaamattamme intoilla häistä ja kun meillä oli juuri alkanut kesäloma, oli aikaa moiselle pohdiskelulle runsaasti. Mies oli heti sitä mieltä, että häät olisi mukava pitää jo 2016, eikä minulla tietenkään  sitä vastaan ollut – päin vastoin (mainitsinhan jo, että olen kovin malttamaton persoona). Aloimmekin pian googlailla erilaisia hääpaikkavaihtoehtoja ja mietiskellä mitä tulevilta häiltämme haluaisimme. Oikeastaan ainoa asia, jota olimme aiemmin häidemme osalta miettineet oli, että haluamme niiden olevan isot, rennot ja ikimuistoiset bileet kaikkien rakkaimpien ystävien ja sukulaisten kesken. Pian siis muotoutui ajatus kutsuvieraiden määrästä ja sen myötä oli helppo rajata pois pienempiä juhlatilavaihtoehtoja ja tutustua paremmin niihin, joihin sen kokoinen porukka mahtuisi sopivasti juhlimaan.

Koska asumme Helsingissä oli meille heti selvää, että häät pidettäisiin Uudellamaalla, vaikka molemmat olemme muualta kotoisin. Koimme, että se olisi kaikkein helpointa järjestelyiden ja logistiikan kannalta, sillä suuri osa kutsuvieraistammekin asuu täällä päin. Kriteereinämme oli tarpeeksi tilava ja kaunis juhlatila Helsingissä tai sopivan etäisyyden päässä täältä, mieluiten sellainen jonne saa tuoda omat juomat ja joka sijaitsee kauniissa ympäristössä. Ykkössuosikeiksi nousivat nopeasti erilaiset villat ja huvilat. Vaihtoehtojahan on Uudellamaalla runsaasti, mutta potentiaalisia vaihtoehtoja rajasi heti jo sekin, että kovin monet (varsinkin suosituimmat) paikat olivat elokuussa jo ensi vuoden puolelle täyteen buukattuja toukokuun alusta syyskuun loppuun asti. Tutkin myös esimerkiksi työväentaloja, mutta ne eivät kuitenkaan tuntuneet meidän näköisiltämme vaihtoehdoilta, vaikka edullisempia olisivat toki olleet. Eivätkä välttämättä olisi enää olleet vapaina nekään (vinkkinä siis tuleville hääpareille, juhlatila täytyy ainakin pääkaupunkiseudulla varata todella hyvissä ajoin, varsinkin jos mielii saada kesähäät haaveilemassaan paikassa!).

Me kävimme katsomassa ensimmäisenä Helsingin Aurinkolahdessa sijaitsevaa Villa Vuosantaa, joka oli aivan upea merellisine maisemineen. Isona plussana oli myös se, että rakennuksessa ja sen pihapiirissä pystyy majoittumaan ja rannassa on rantasauna, jonka voi halutessaan vuokrata häiden jälkeiselle päivälle. Pihalla on myös hurmaava venevaja, joka on tehty häiden bileitä varten. Teimmekin itse asiassa sitten Villa Vuosantaan alustavan varauksen elokuulle 2016, sillä yksi sopiva viikonloppu oli vielä vapaana, emmekä halunneet ottaa riskiä että se menisi jollekin toiselle sillä aikaa, kun vatvomme päätöstämme. Lähdimme seuraavana päivänä lomamatkalle, jonka aikana sitten ehdimme mietiskellä myös hääasioita ja matkan aikana tulimme siihen tulokseen, että vaikka Vuosanta olisi aivan ihana paikka viettää häitä, niin vierasmäärämme olisi ehkä sittenkin liian suuri kyseiseen paikkaan. Emmekä halunneet jättää ketään tärkeää ihmistä pois kutsuvieraslistalta vain siksi, ettei tilaan mahdu. Vuosannassa olisivat vieraat myös istuneet tavallaan eri tiloissa, joka ei sekään sitten tuntunut meille sopivalta ratkaisulta. Lisäksi mietimme, että entä jos sattuu sateinen päivä, niin onko silloin hankalaa isolla porukalla viettää illan tanssipartyjä venevajassa. Villa Vuosanta jätettiin sitten lopulta pois vaihtoehdoista, vaikka se olikin niin upea.

Löysin sitten sattumalta nettiä selaillessani ihastuttavan vaihtoehdon, joka oli navetan ylisille remontoitu juhlatila hyvällä sijainnilla ja kauniissa pihapiirissä. Nettisivuja selaillessani tuli heti sellainen fiilis, että tämä on meidän näköisemme paikka ja mies oli samaa mieltä. Harmikseni huomasin kuitenkin, että tila oli varattu suosituimmalle hääsesongille kokonaan ensi vuodeksi. Päätin kuitenkin soittaa sinne ja kysyä, josko voisimme ”jäädä jonoon” erään lauantain kohdalle, jolle oli vasta alustava varaus tehtynä. Melkein kiljaisin riemusta, kun minulle kerrottiin että kyseiselle lauantaille varauksen tehnyt pariskunta perui sen juuri ja että me voisimme varata kyseisen lauantain. Näin tavallaan sattuman kautta valikoitui häiden ajankohdaksi syyskuu 2016. Meillä olikin ollut mielessä loppukesän tai syksyn häät, joten ajankohta sopi meille erinomaisesti. 

Ihana kyltti drinkkibaarin yläpuolella
Villa Smeds (kuva osoitteesta www.villasmeds.fi)

Juhlapaikkamme tulee siis olemaan Vantaalla sijaitseva Villa Smeds, joka on suhteellisen uusi juhlatila. Siellä järjestettiin loppukesästä avoimien ovien päivä, jolloin paikka oli koristeltu ja stailattu sen näköiseksi, kuin se voisi häissä olla. Ihastuimme Villa Smedsiin jo heti sen ovella valtavasti ja totesimme, että tämä se on! Avoimien ovien illan jälkeen vahvistimme varauksemme ja kaikki alkoi tuntua tosi konkreettiselta. Sen jälkeen olikin vuorossa sopivalla sijainnilla oleviin kirkkoihin ja vihkitiloihin tutustuminen. Niistä lisää toisella kerralla. :) 



Oheiset pari kuvaa on näpsitty kännykälläni, eikä valitettavasti ole tähän hätään parempia otoksia. 

Onko muilla ollut tai tiedossa häät Villa Smedsissä tai vastaavanlaisissa maalaistunnelmissa?